Ruostumaton teräs, Harry Brearleyn vuonna 1912 Sheffieldin Brown – Firth -laboratoriossa tekemä uraauurtava keksintö, sai alkunsa kokeiluista tykinkuorien seosten parissa. Yhdistämällä rautaa ja kromia luotiin seos, joka ei ruostu.
Ruostumaton teräs on nerokas materiaali korroosion kannalta, ja sen ylivoimainen korroosionkestävyys yhdistettynä kohtuulliseen hintaan on tehnyt siitä suositun materiaalin.
Materiaalin vaikuttava korroosionkestävyys syntyy erittäin ohuesta oksidikalvosta, joka koostuu pääasiassa kromista ja raudasta. Tämä näkymätön kalvo, vain muutaman nanometrin paksuinen, on niin tiivis ja kestävä, että se eristää teräksen tehokkaasti ympäristöstä. Jos kalvo vaurioituu, se uusiutuu nopeasti itsestään, mikä suojaa terästä tehokkaasti.
Valitettavasti suojaava oksidikalvo voi hajota ilman mahdollisuutta uusiutumiseen, mikä voi johtaa vakaviin korroosiovaurioihin. Kun korroosio on alkanut, voi tapahtua nopea läpivaurio, mikä lyhentää merkittävästi laitteiston käyttöikää. Korroosion ehkäisy on ratkaisevan tärkeää, ja jos se onnistuu, ruostumatonta terästä voidaan pitää lähes ikuisena materiaalina.